who let the dogs out?!

Meillä oli nahkiaiset viime viikolla. Me ykköset oltiin kakkosten koiria, kuljettiin kaulapannoissa ja talutushihnoissa. Mä olin Saran ja Reetan koira ja sain erikoiskampauksen oikeen pinkeillä ruseteilla ja ai että olin ylpeä. Me mentiin agility-rataa, laulettiin maammelaulua kuorossa ja kuunneltiin koko päivä otsikon biisiä ja mikä tärkeintä; palveltiin omistajiamme niin uskollisesti kuin kunnon koiran kuuluukin!

these whereabouts unknown, please know you can come home

Random pics from last week





Mun postailu on jäänyt tosi vähäseks, sillä sisko vei läppärinsä mukanaan, jolla yleensä tein postaukset ja muutekin vietin puolet elämästäni sen kanssa. En tykkää yhtään sählätä mitään ylimäärästä tällä pöytäkoneella vaikka tässä onkin ihan samat ominaisuudet kun läppärissä. Mulla on vähän kuvia jemmassa ja jos ehtisin viikonlopun aikana niitä vähän laittelemaan niin olis aika jees.
Mun päivät on myös aika kamalia; maanantaina kolmelta kotiin tanssi ja treenit, tiistaina 4 kotiin ja treenit, keskiviikkona puoli 6 kotiin ja treenit, torstaina 4 kotiin ja treenit........ ja läksyjen lukuun menee se 1-2h vähintään päivässä. Kerkeen olla iltasin vähän koneella, syödä ja katsoo BB:n(häpeä....) ja sit simahdankin jo. Ootan että kunnollinen ruska alkaa, se on niin superkaunista ja mulla on ihan hirvee inspiraatio syyspukeutumiseen, mutta ei vaan oo tarpeeks juttuja toteuttaakseni niitä..... No, täytyy keksiä jotain.

can you see the sky turn red

Mä oon niin väsyny. Ensin neljään asti koulussa, sitten kotiin, yhteiskuntaopin ja psykologian lukua, ruokaa, lisää psykologiaa, lenkille, salkkarit, suihkuun, greyn anatomia, läksyjä.......... hermoromahdus tulee ihan-just-nyt. Siis mulla on ihan käsittämätön koulustressi, ihmisellä joka ei oo ikinä stressannut koulusta sitten piirun vertaa ja nyt, kaikki se yhdeksän vuoden paino tuntuu kasaantuvan hartioille. Aamulla tekee mieli jäädä kotiin nukkumaan vain siksi, ettei halua elää taas yhtä stressin täyteistä päivää. Odotan enemmän kuin mitään muuta sitä hetkeä, kun palautan psykologian ylppärikoepaperin ja huokasen, että nyt saa hetken ajatella jotain muuta kun koulua. Ja se, kun on autot pakattuna ja lähtö himokselle koittaa. Jos vielä kuukauden pystyn omistaan 85 prossaa ajatuksistani koulunkäynnille, niin voin vakuuttaa että syyslomien koittaessa kysyn että koulu, mikä koulu?

HUOH.

T. Ellu